Leijonien ennakkoasetelmat 4 Nations Face-Offiin

Kauan odotettu 4 Nations -Face-Off -maajoukkueturnaus alkaa viimein ensi viikolla. Turnauksen ensimmäinen ottelu pelataan keskiviikkona paikallista aikaa, kun Kanada ja Ruotsi iskevät yhteen. Suomen urakka alkaa torstaina, jolloin Leijonat hyökkää Yhdysvaltain kimppuun.

Arvioimme, miltä Suomen kokoonpano ja menestysmahdollisuudet näyttävät h-hetken lähestyessä.

Hyökkääjät

Patrik Laine - Aleksander Barkov - Kaapo Kakko
Artturi Lehkonen - Sebastian Aho - Mikko Rantanen
Erik Haula - Roope Hintz - Mikael Granlund
Eetu Luostarinen - Anton Lundell - Joel Armia
Teuvo Teräväinen

Suomella ei ole koskaan ollut hyökkäystä, joka kestäisi vertailun kärkimaihin parhaat vastaan parhaat -turnauksessa, mutta nyt tilanne on toinen. Leijonat saa kasaan neljä huippulaadukasta kentällistä, joista kaikki pystyvät pelaamaan vahvasti molemmissa päissä kenttää.

Puhtaasti eri maiden hyökkäysten monipuolisuutta vertaillessa voidaan todeta, että Leijonilla on jopa turnauksen paras keskikaista. Aleksander Barkov, Sebastian Aho ja Roope Hintz kuuluvat nimittäin NHL:n parhaisiin kahden suunnan hyökkääjiin. Suomen nelossentteriksi jäävä Anton Lundell puolestaan on jo lähellä tämän kategorian kärkijoukkoa. Kukin heistä kykenee myös kovaan pistehtailuun. Barkov, Aho ja Hintz ovat parhaimmillaan piste per peli -tahdin pelaajia taalaliigassa. Lundell taas on matkalla yli 50 pinnan runkosarjaan.

Leijonien hyökkäyksen kärkiosasto on todella laadukas Barkovin, Ahon ja Mikko Rantasen ansiosta, mutta taitoa ja tuloksentekouhkaa riittää myös alempiin kenttiin. Esimerkiksi Hintz ja hänen nykyinen seurakaverinsa Mikael Granlund saattavat löytää itsensä kolmoskentästä. Alempiin vitjoihin voidaan asemoida myös Seattle Krakenin ykkösketjusta paikan napannut Kaapo Kakko, joka on tehnyt uudessa joukkueessaan 24 ottelussa 5+12=17 tehopistettä. Kakolla on kuitenkin hyvä sauma yltää myös kärkikenttiin, koska Suomi kasannee neljä tasavahvaa hyökkäyskolmikkoa.

Antti Pennasen valmentaman leijonalauman yhtenä valttikorttina on myös valmiit tutkaparit. Suomen joukkueen pelaajat tuntevat toisensa, ja monilta heistä löytyy yhteisiä kokemuksia seurajoukkueista tai maajoukkueesta. Valmiit kemiat nousevat valtavaan rooliin lyhyessä turnauksessa.

Rantanen ja Artturi Lehkonen pelasivat paljon yhdessä Colorado Avalanchessa ja tekivät erinomaista jälkeä. Nyt Rantanen pelaa samassa kentässä Ahon kanssa Carolina Hurricanesissa. Kaikki taatusti muistavat myös sen, kuinka Aho ja Laine veivät yhdessä Suomen nuorten MM-kultaan vuonna 2016. Laine ja Barkov ovat puolestaan hyviä ystäviä, joilla on kemiaa ainakin kaukalon ulkopuolella. He sopivat yhteen myös pelaajaprofiileiltaan, sillä Barkov osaa ruokkia Lainetta ja antaa Montreal Canadiensin maalitykille vapauksia puolustuspelin suhteen.

Hintz ja Granlund eivät ole vielä pelanneet yhdessä, mutta Dallasin miehillä voi olla vahva yhteys. Erik Haula ja Granlund taas pelasivat pitkään yhdessä Minnesota Wildissa. Lundell ja Eetu Luostarinen ovat ketjukavereita Florida Panthersissa.

Puolustajat

Esa Lindell - Juuso Välimäki
Niko Mikkola - Henri Jokiharju
Olli Määttä - Urho Vaakanainen
Nikolas Matinpalo

Pakisto on Suomen ylivoimaisesti heikoin kohta paperilla. Vertailu muihin maihin antaa karun kuvan, sillä Kanadan, Yhdysvaltain ja Ruotsin puolustukset ovat täynnä suuria tähtiä, jotka ovat tottuneet pelaamaan top 3 -minuutteja seurajoukkueissaan.

Suurin ero tulee kiekollisessa taidossa. Suomen seitsemän puolustajan tämän kauden yhteenlaskettu pistemäärä on 77, kun taas kun taas muiden maiden kahden tehokkaimman pakin yhteenlaskettu pistemäärä ylittää kirkkaasti leijonpuolustajien kokonaissaldon. Yhdysvaltain kahden tehokkaimman puolustajan (Quinn Hughes ja Zach Werenski) pistemäärä on 118, Kanadan (Cale Makar ja Shea Theodore) 111 ja Ruotsin (Victor Hedman ja Rasmus Dahlin) 82.

Miro Heiskanen oli Leijonien pakiston ainoa supertähti, mutta hän joutui jäämään turnauksesta sivuun loukkaantumisen takia. Näin ollen Suomen tehokkain puolustaja on Esa Lindell (4+14=18), jota seuraa Niko Mikkola (4+13=17). Kumpikin heistä profiloituu kuitenkin enemmän puolustavaksi kuin hyökkääväksi puolustajaksi.

Suurin kiekollinen rooli oli jo menossa Rasmus Ristolaiselle, joka nautti aikoinaan ykköspakin roolista Buffalo Sabresissa, mutta hänkin joutui loukkaantumisen takia sivuun loppumetreillä. Nyt katseet kääntyvät etenkin Lindelliin, joka on saanut aiempaa suuremman kiekollisen roolin myös Dallasissa Heiskasen poissaolon myötä.

Heiskasen ja Ristolaisen lisäksi Jani Hakanpää tippui pois maajoukkueesta loukkaantumisen takia. Kolmikon tilalle nimettiin Henri Jokiharju, Urho Vaakanainen ja Nikolas Matinpalo, joista etenkin Jokiharju voi ottaa kiekollisesti merkittävää roolia. Jokiharju oli nuorempana hyökkäysorientoitunut puolustaja, mutta NHL:ssä rooli on muuttunut. Kyvykkyys ja potentiaali eivät ole kuitenkaan kadonneet.

Myös Juuso Välimäeltä löytyy kiekollista taitoa. Meneillään oleva kausi on ollut vaikea, mutta kauden 2022-23 pistemäärä 4+30=34 osoittaa, että hänkin on kykeneväinen tuloksentekoon tällä tasolla.

On selvää, että Leijonien pakiston on ylisuoriuduttava, jotta Suomi voisi menestyä turnauksessa, mutta Lindellin, Mikkolan ja Määtän puolustuspään taidot takaavat, että vastustajien tähdet eivät pääse helpolla sisukasta Suomea vastaan.

Maalivahdit

Juuse Saros
Kevin Lankinen
Ukko-Pekka Luukkonen

Hyökkäyksen ohella Leijonien veskariosasto on hyvässä kunnossa. Juuse Saros on kuulunut jo vuosien ajan NHL:n parhaimmistoon ja saa oikeutetusti ykkösmaalivahdin paikan. Saroksen kausi ei ole ollut helpoimmasta päästä Nashville Predatorsoin alakulon myötä, mutta taidot ovat yhä tallella.

Saroksen tämän kauden torjuntaprosentti on 89,9 ja päästettyjen maalien keskiarvo 2,95. Vancouver Canucksin Kevin Lankisen tilastot ovat paremmat (TP% 90,5 ja PMK 2,53), mutta hän joutunee jäämään kakkosvahdin rooliin. Kolmosveskarin asemaan on jäämässä Ukko-Pekka Luukkonen, joka niin ikään pelaa paljon seurajoukkueessaan.

Leijonilla on kolme laadukasta maalivahtia, jotka eivät häviä yhdenkään maan trion rinnalla. On kuitenkin todettava, että jokaisella maalla on heittää tolppien väliin huipputason tekijöitä. Yhdysvalloilla on Connor Hellebuyck, Ruotsilla Linus Ullmark ja Kanadalla Jordan Binnington sekä Adin Hill.

Erikoistilanteet

Kun maailman parhaat pelaajat hyppäävät kaukaloon, odotettavissa on tasaisia ja todennäköisesti myös vähämaalisia otteluita. Silloin on helppo olettaa, että erikoistilanteiden rooli kasvaa entistä suuremmaksi. Suomen menestysmahdollisuudet lepäävätkin vahvan viisikkopuolustamisen lisäksi yli- ja alivoimissa.

Leijonilla on useita mahdollisuuksia ylivoimapelinsä suhteen, mutta yksi asia on varma: sekä ykkös- että kakkosviisikkoon riittää laatua. Ykkösylivoimaan on tyrkyllä Barkovin ja Rantasen kaltaisia pelinrakentelijoita, jotka taitavat myös maalinteon, mutta myös Laineen kaltainen laukaisupelote. Maalin eteen sekä neliön keskelle löytyy erityisosaaja Lehkosen muodossa. Kakkosviisikkoon on tyrkyllä Granlundin ja Ahon kaltaista pelinrakentelijaa, joten pullat ovat hyvin uunissa.

Ylivoimassa ainoa kysymysmerkki löytyy viivamiesosastolta, sillä Heiskanen oli Suomen ainoa mitat täyttävä huipputason ylivoimapuolustaja. Heiskasen ja Ristolaisen poissa ollessa Lindell saattaa saada paikan ykkösylivoiman viivamiehenä, vaikka hänet tunnetaankin enemmän alivoimaspesialistina.

Suomen ylivoimakentälliset eivät juuri kalpene muiden maiden viisikkojen rinnalla, päinvastoin. Suomen etuna voi olla etenkin ylivoimien roolitus, sillä suurimmat tähdet ovat saamassa ylivoimista itselleen tutun paikan ja roolin. Esimerkiksi Kanadalla riittää pähkäiltävää sen suhteen, miten Nathan MacKinnonin ja Connor McDavidin kaltaiset supertähdet mahtuvat jäälle samaan aikaan.

Alivoimassakin Leijonilla on ilonaihetta, sillä joukkue pursuaa laadukkaista alivoimapelaajista. Puolustajista Lindell, Määttä ja Mikkola ovat elintärkeitä tekijöitä seurajoukkueissaan alivoimapelissä. Hyökkääjistä samaa voi sanoa muun muassa Barkovista, Ahosta, Armiasta, Hintzistä, Lehkosesta, Lundellista ja Luostarisesta. Myös Granlund ja Rantanen ovat älykkäinä pelaajina hyvätasoisia alivoimapelaajia.

Ennakoidut ylivoimakoostumukset:

Lehkonen
Laine - Barkov - Rantanen
Lindell

Hintz
Granlund - Lundell - Aho
Jokiharju

Ennakoidut alivoimakoostumukset:

Barkov - Luostarinen
Lindell - Määttä

Aho - Armia
Mikkola - Välimäki

Valmennus

Suomen valmennusta johtaa Antti Pennanen, jonka apuna toimiva Mikko Manner ja Tuomo Ruutu.

Pennanen toimii vasta ensimmäistä vuottaan Leijonien päävalmentajana, joten kyseessä on hänelle ensimmäinen miesten arvoturnaus. Lähtökohtaisesti Suomi ja Ruotsi lähtevät valmennuksen osalta takamatkalta, sillä molempien maiden valmennuksen opit ovat pääosin Euroopan isoista kaukaloista. Kanadan ja Yhdysvaltain luotsit ovat puolestaan meritoituneita NHL-valmentajia.

Pennasella on tosin kokemusta pienestä kaukalosta kaksista nuorten MM-kisoista (2021 ja 2022), joissa hän luotsasi Nuoret Leijonat hopealle ja pronsslle. Hän saa arvokasta apua myös apuvalmentaja Ruudulta, joka on toiminut jo 3,5 vuotta Panthersin valmennuksessa Paul Mauricen alaisuudessa. Suomen valmennus on varmasti myös käynyt vuoropuhelua pelitavasta johtavien pelaajien kanssa, jotka tietävät NHL:n metkut ja osaavat antaa arvokkaita vinkkejä Pennaselle ja kumppaneille.

Eurooppalaisten valmentajien etuna on myös yllätysmomentti. Heidän pelifilosofiansa ei ole kovin tuttu pohjoisamerikkalaisille, ja toisaalta isosta kaukalosta tulevat valmentajat voivat tuoda pieneen kaukaloon sellaisia asioita, joita NHL:ssä meritoituneet pienen kaukalon koutsit eivät tule edes ajatelleeksi.

Paperilla eurooppalaisjoukkueiden valmennukset lähtevät turnaukseen takamatkalta, mutta on varmaa, että Pennasen valmennusryhmä on tehnyt kotiläksynsä. Valmennukseen Suomen ei pitäisi kaatua.