Leijonilla on kolme laadukasta maalivahtia, jotka eivät häviä yhdenkään maan trion rinnalla. On kuitenkin todettava, että jokaisella maalla on heittää tolppien väliin huipputason tekijöitä. Yhdysvalloilla on Connor Hellebuyck, Ruotsilla Linus Ullmark ja Kanadalla Jordan Binnington sekä Adin Hill.
Erikoistilanteet
Kun maailman parhaat pelaajat hyppäävät kaukaloon, odotettavissa on tasaisia ja todennäköisesti myös vähämaalisia otteluita. Silloin on helppo olettaa, että erikoistilanteiden rooli kasvaa entistä suuremmaksi. Suomen menestysmahdollisuudet lepäävätkin vahvan viisikkopuolustamisen lisäksi yli- ja alivoimissa.
Leijonilla on useita mahdollisuuksia ylivoimapelinsä suhteen, mutta yksi asia on varma: sekä ykkös- että kakkosviisikkoon riittää laatua. Ykkösylivoimaan on tyrkyllä Barkovin ja Rantasen kaltaisia pelinrakentelijoita, jotka taitavat myös maalinteon, mutta myös Laineen kaltainen laukaisupelote. Maalin eteen sekä neliön keskelle löytyy erityisosaaja Lehkosen muodossa. Kakkosviisikkoon on tyrkyllä Granlundin ja Ahon kaltaista pelinrakentelijaa, joten pullat ovat hyvin uunissa.
Ylivoimassa ainoa kysymysmerkki löytyy viivamiesosastolta, sillä Heiskanen oli Suomen ainoa mitat täyttävä huipputason ylivoimapuolustaja. Heiskasen ja Ristolaisen poissa ollessa Lindell saattaa saada paikan ykkösylivoiman viivamiehenä, vaikka hänet tunnetaankin enemmän alivoimaspesialistina.
Suomen ylivoimakentälliset eivät juuri kalpene muiden maiden viisikkojen rinnalla, päinvastoin. Suomen etuna voi olla etenkin ylivoimien roolitus, sillä suurimmat tähdet ovat saamassa ylivoimista itselleen tutun paikan ja roolin. Esimerkiksi Kanadalla riittää pähkäiltävää sen suhteen, miten Nathan MacKinnonin ja Connor McDavidin kaltaiset supertähdet mahtuvat jäälle samaan aikaan.
Alivoimassakin Leijonilla on ilonaihetta, sillä joukkue pursuaa laadukkaista alivoimapelaajista. Puolustajista Lindell, Määttä ja Mikkola ovat elintärkeitä tekijöitä seurajoukkueissaan alivoimapelissä. Hyökkääjistä samaa voi sanoa muun muassa Barkovista, Ahosta, Armiasta, Hintzistä, Lehkosesta, Lundellista ja Luostarisesta. Myös Granlund ja Rantanen ovat älykkäinä pelaajina hyvätasoisia alivoimapelaajia.
Ennakoidut ylivoimakoostumukset:
Lehkonen
Laine - Barkov - Rantanen
Lindell
Hintz
Granlund - Lundell - Aho
Jokiharju
Ennakoidut alivoimakoostumukset:
Barkov - Luostarinen
Lindell - Määttä
Aho - Armia
Mikkola - Välimäki
Valmennus
Suomen valmennusta johtaa Antti Pennanen, jonka apuna toimiva Mikko Manner ja Tuomo Ruutu.
Pennanen toimii vasta ensimmäistä vuottaan Leijonien päävalmentajana, joten kyseessä on hänelle ensimmäinen miesten arvoturnaus. Lähtökohtaisesti Suomi ja Ruotsi lähtevät valmennuksen osalta takamatkalta, sillä molempien maiden valmennuksen opit ovat pääosin Euroopan isoista kaukaloista. Kanadan ja Yhdysvaltain luotsit ovat puolestaan meritoituneita NHL-valmentajia.
Pennasella on tosin kokemusta pienestä kaukalosta kaksista nuorten MM-kisoista (2021 ja 2022), joissa hän luotsasi Nuoret Leijonat hopealle ja pronsslle. Hän saa arvokasta apua myös apuvalmentaja Ruudulta, joka on toiminut jo 3,5 vuotta Panthersin valmennuksessa Paul Mauricen alaisuudessa. Suomen valmennus on varmasti myös käynyt vuoropuhelua pelitavasta johtavien pelaajien kanssa, jotka tietävät NHL:n metkut ja osaavat antaa arvokkaita vinkkejä Pennaselle ja kumppaneille.
Eurooppalaisten valmentajien etuna on myös yllätysmomentti. Heidän pelifilosofiansa ei ole kovin tuttu pohjoisamerikkalaisille, ja toisaalta isosta kaukalosta tulevat valmentajat voivat tuoda pieneen kaukaloon sellaisia asioita, joita NHL:ssä meritoituneet pienen kaukalon koutsit eivät tule edes ajatelleeksi.
Paperilla eurooppalaisjoukkueiden valmennukset lähtevät turnaukseen takamatkalta, mutta on varmaa, että Pennasen valmennusryhmä on tehnyt kotiläksynsä. Valmennukseen Suomen ei pitäisi kaatua.